Kuva: Minna Koskinen
Pietarikurssilaiset Vammalan juna-asemalla.
Torstaina 5.10.2017 pääsimme vihdoin lähtemään kohti juna-asemaa ja Pietaria. Junaa vaihdettiin Tampereella ja Tikkurilassa. Allegron junassa saimme kuulla ensimmäisen kerran venäjänkielisen kuulutuksen. Kuriiri antoi matkustajille täytettäväksi maihinnousukortit. Valuutanvaihtaja kiersi junassa ja heti saatiin esimakua ruplista. Rajatarkastuksen aikana tuli pysytellä paikoillaan, kunnes kaikkien passit oltiin tarkastettu. Sanat kiitos "spasiiba" ja ole hyvä "pashalsta" saivat heti harjoitusta.
Kuva: Minna Koskinen
Astumassa Allegron junaan.
Mahinnousukorttien täyttöä.
30 euroa vastaan junassa annettiin n. 1600 ruplaa. Ruplan kurssi oli kuitenkin Pietarissa parempi, joten isommat summat vaihdettiin siellä.
Rajan ylityksen jälkeen maisematkin alkoivat kiinnostaa enemmän.
Kuva: Minna Koskinen
Perille pääsy Pietarin asemalle.
Juna-asemalta siirryttiin metroasemalle, jossa opiskelijat pääsivät ostamaan Shetoneja eli metropoletteja. Metropoletti maksoi 65 ruplaa eli n. 95 senttiä.
Shetoneita.
Kuva: Minna Koskinen
Pietarin metrossa matkalla kohti hotellia.
Metroasemalta oli lyhyt kävelymatka hotellille.
Muutaman oppilaan matkatavarat vietiin skannattaviksi, jonka jälkeen päästiin laskeutumaan liukuportaita tunneliin. Kuljimme metrolla punaista päälinjaa ja pääsimme ongelmitta hotellille. Siellä odotti lomakkeiden allekirjoitus, minkä jälkeen saimme majoittua huoneisiimme ja lähteä omatoimisesti tutkimaan Pietaria.
Hotellin respassa lomakkeiden täyttöä.
Pankki rahanvaihtoa varten löytyi helposti ja asiointikin onnistui puoliksi englanniksi ja venäjäksi. Ruokapaikan etsiminen tuotti vaikeuksia, sillä gluteeniton ruokavalio oli monelle paikalle täysin vieras käsite. Sanaa gluteeni ei välttämättä edes ymmärretty, vaikka mukana olisi ollut venäjän opettajamme Minna tai erittäin hyvin venäjää puhuvat Kamile ja Marija.
Onneksi itsepalveluravintola mahdollisti omannäköisen aterian luonnin. Esimerkkinä hintaluokasta käytän omaa ateriaani: salaattia, kanawokkia ja appelsiinimehua, jotka maksoivat yhteensä n. 400 ruplaa eli 5,90e. Ateriaa tilatessa sai ensimmäistä kertaa harjoitella venäjän kielen taitoja ihan käytännössä. Englanti ei ollut itsestäänselvyys kovinkaan monessa ruokapaikassa, jolloin sanaston vähyydestä johtuen oli elekielestä eniten apua. Itse ruoka oli hyvää.
Ruokailun jälkeen olikin pian lähtö balettiin pienen laittautumisen jälkeen. Kävelimme Nevsky prospektia pitkin ihaillen ja valokuvaten rakennusten upeita julkisivuja. Kiersimme katsomassa ennen teatteriin saapumista Pushkinin patsaan ja sen puiston. Taustalla näkyy Aleksanterin teatteri.
Don Quijote -balettiin kuului kaksi väliaikaa ja yhteensä se kesti kolme tuntia. Näyttämön edessä alhaalla soitti kaunista klassista musiikkia sinfoniaorkesteri. Balleriinojen puvut olivat upeita ja vaihtuivat aina väliaikojen aikana. Liikkeet etenivät aina vaativampiin baletin edetessä ja lopussa saattoi vain ihmetellä miten hyvää kuntoa vaaditaan varsinkin päätanssiparilta, joka tanssi näyttämöllä suurimman osan ajasta. Liikkeet näyttivät mielettömän vaativilta ja yleisö oli näytöksen loppupuolella aivan hurmiossa ja bravo -huutoja kuului sieltä täältä.
Kuva: Karoliina Jaakola
Kattokruunu oli valtava.
Kuva: Minna Koskinen
Esitystä odottamassa.
Kuva: Karoliina Jaakola
Väliajalla kahviosta sai ostaa niin makeaa kuin suolaista syötävää. Tarjolla oli mm. suolaisia voileipiä, tyrnimoussea, pikkuleipiä, pavlovaa, jäätelöä, muffineita, erilaisia kahveja, teitä ja viinejä, sekä shamppanjaa. Itselleni käteen valikoitui marjaisa pavlova ja musta tee. Pavlova oli hyvin makea, mutta kirpeät marjat antoivat sille hyvää vastapainoa. Päältä se oli kermaisan pehmeä ja sisältä rapean marenkinen ja kaiken kaikkiaan oikein hyvä makuelämys. Sainkin viimeisen pavlovan mitä kahviossa enää oli jäljellä, joten nämä olivat suosittuja.
Baletin jälkeen kävelimme takaisin hotellille sillan kautta, josta näkyi verikirkko täydenkuun valossa, jonka pilvet ikävä kyllä onnistuivat vähän väliä peittämään. Koko ryhmä pysähtyi sillalle kuvaamaan upeaa näkyä, sillä vesikin sattui olemaan lähes tyyni.
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Minna Koskinen
Kuva: Minna Koskinen
Hotellille palatessa saattoi vielä käydä hakemassa kaupasta iltapalaa tai muuta naposteltavaa ja silmät saivat totutella kyrillisiin kirjaimiin ja hintoja vertailtiin euroihin laskimien avulla. Illalla muutama ryhmä saattoi vielä viimeistellä omaa esitelmäänsä seuraavaa päivää varten.
Kaikki kuvat, joissa ei ole kuvaajan nimeä ovat Sandra Uotilan ottamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti