Edith Södergran

Edith Irene Södergran oli suomenruotsalainen runoilija. Hän syntyi Pietarissa vuonna 1892 ja kuoli tuberkuloosiin vuonna 1923 ollessaan siis vain 31-vuotias. Södergran ehti kirjoittaa neljä runokokoelmaa ja yhden aforismikokoelman.

Södergranin runot erosivat aikansa tyypillisistä runoista muun muassa epätavallisilla teemoillaan sekä vapaa rytmisyydellään. Runoissa oli esimerkiksi paljon leikillisiä käänteitä, fantasiaa ja toistoa. Erilaisuuksien takia hän ei elinaikanaan saanutkaan paljoa ymmärrystä ja runot aiheuttivat monissa hänen aikalaisissaan hämmennystä. Hän myös oli hyvin epäsovinnainen ja hän muovasi oman aikansa naiskuvaa sekä käsitystä naisrunoilijoista.

Edith Södergran syntyi Pietarissa, mutta Edithin ollessa pieni perhe muutti Karjalan kannakselle. Kuitenkin taas 10-vuotiaana Södergran palasi Pietariin äitinsä kanssa. Tällöin hän aloitti koulunkäynnin saksalaisessa koulussa. Oppilaana Edith oli älykäs ja lahjakas.

Edithillä todettiin olevan tuberkuloosi, kun hän oli 16-vuotias (1909). Vain muutama vuosi aiemmin hänen isänsä oli kuollut samaan sairauteen. 1900-luvun alussa selviytyminen tuberkuloosista ei ollut kovin yleistä, joten ymmärrettävästi sairastuminen oli kova paikka Edithille. 1911 Edith matkusti Sveitsiin hoidettavaksi. Tänäkin aikana hän kirjoitti runoja. Aiheina oli muun muassa sairauden ja kuolemanpelon tuottamat tunteet, lääkärit ja sairaalassa olo.

1914 Edith palasi Suomeen ja päätti elää mahdollisimman normaalia ja täysipainoista elämää sairaudestaan huolimatta, joten hän ei jatkanut hoitoja. Vuonna 1916 julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa, Dikter. Se herätti paljon erilaisia mielipiteitä. Koska Södergran oli tuntematon ja vieläpä nainen, niin monet pitivät häntä pilkkanaan. Edithin toinen teos, Syyskuun lyyra, valmistui 1918. Tämä teos aiheutti yleisössä ärtymystä, sillä Södegrania pidettiin provosoivana ja itsevarmana. Tähän aikaan runoilijat olivat pääosassa miehiä ja runoissa noudatettiin perinteistä runomittaa. Kun Edith sitten rikkoi kaikkia normeja vastaan, se aiheutti yleisössä melko negatiivisia reaktioita.

Ruusualttari, hänen kolmas runokokoelmansa, julkaistiin 1919. Kokoelman runot käsittelivät kauneutta, sisaruutta ja erotiikkaa. Myös yksi aforismikokoelma julkaistiin tänä samana vuonna. Neljäs runokokoelma puolestaan ilmestyi vuonna 1920. Se oli nimeltään Tulevaisuuden  varjo. Tässä kokoelmassa teemoina oli muun muassa aurinko, tähdet, avaruus ja lähestyvä kuolema. Tämän teoksen jälkeen hän päätti lopettaa runojen kirjoittamisen.

Edith Södergran kuoli vuonna 1923. Kuoleman jälkeen hänen äitinsä löysi Edithin kirjoittaman runon, jota ei oltu julkaistu. Tämä runo oli nimeltään Maa, jota ei ole.

“Ikävöin maahan jota ei ole,

sillä kaikkea mikä on olen väsynyt himoamaan.

Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin

maasta jota ei ole.

Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,

maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,

maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme

kuun kasteessa.

Elämäni oli kuuma harha.”