Lauantaiaamuna lähdimme samantien aamupalan jälkeen kävelemään pitkin Nevskya kohti Eremitaasia eli Talvipalatsia. Oikaisimme keltaisen pääesikunnan rakennuksen kautta holvikaaren alta ja päädyimme suoraan palatsiaukiolle.
Kuva: Minna Koskinen
Sieltä näkyi upea Eremitaasi koko pituudessaan. Siihen kuuluu useita rakennuksia ja jo pelkästään sen yhdellä päädyllä oli tarpeeksi mittaa tuottamaan vaikeuksia kameralle, jos koko rakennuksen halusi mahduttaa samaan kuvaan.
Kuva: Karoliina Jaakola
Aleksanterin pylväs ja Eremitaasi.
Kuva: Karoliina Jaakola
Tausta oli kuitenkin otollinen ryhmäkuvalle.
Kiersimme Talvipalatsin ympäristön ennen kuin siirryimme jonottamaan. Keskiaukiolle jonottaminen ei vienyt kauan ja pääsimme pian valokuvaamaan upeaa talvipalatsia lähempää suihkulähteineen kaikkineen.
Kuva: Karoliina Jaakola
Jonottamisen aikana osa ryhmäläisistä meni ottamaan valokuvia kun muut pitivät paikkaa jonossa.
Sisäänpääsy oli opiskelijoille ilmainen.
Tapaamisaika ja -paikka sovittiin etukäteen ja kaikki saivat mennä tutkimaan talvipalatsia joko itsenäisesti tai ryhmissä. Iidan ja Kamilen valitsemat tärkeimmät kohteet oli kirjoitettu puhelimeen etukäteen ja kartan avulla niitä sitten alettiin etsimään.
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Marija Blinova
Upeissa patsaissa, yksityiskohtaisissa kaiverruksissa, kullatuissa koristeluissa ja massiivisissa kattokruunuissa oli kuitenkin niin paljon katseltavaa ja valokuvattavaa että aluksi matkanteko oli kovin hidasta.
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Marija Blinova
Kuva: Marija Blinova
Kuva: Marija Blinova
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Karoliina Jaakola
Silmä kuitenkin tottuu ja pian valtavat marmoripylväät, korkeat holvit ja upeasti maalatut katot eivät enää jaksaneet ihmetyttää. Valokuvatakaan ei voinut jokaista huonetta, sillä akkua piti säästää illan jokiristeilyä varten sillä aikataulu oli tiukka. Myös aika alkoi kierrellessä loppua, varsinkin kun osa etsittävistä kohteista oli vaikea löytää ja kerroksia oli rakennuksessa jopa kolme. Jalat väsyivätkin jatkuvasta seisomisesta ja monta kertaa huomasimme kulkevamme eri suuntaan kuin oli tarkoitus salien ollessa niin suuria ja käytäviä niin monta.
Kielitaitoa joutui kuitenkin testaamaan muutamaan otteeseen kysellessämme apua henkilökunnalta tietyn huoneen löytämiseksi.
Kuva: Karoliina Jaakola
Mm. Muumio oli yksi etsittävistä kohteista.
Kuva: Marija Blinova
Kuva: Marija Blinova
Kuva: Marija Blinova
Ruuhkaa oli narikkakäytävällä melkoisesti lauantaipäivänä. Vaatteet onneksi löytyivät silti helposti.
Talvipalatsin jälkeen saimme taas vapaa-aikaa kiertää kaupunkia ja käydä syömässä. Ruokailun jälkeen osa ryhmästä päätyi käymään vahakabinetissa, jonne sisäänpääsy maksoi 300 ruplaa eli n. 4,40 euroa.
Vierailun jälkeen lähdimme kävelemään hotellia kohti, mutta pysähdyimme uudemman kerran herkkukauppaan tällä kertaa tilaten leivoksen.
Tämä melichka-leivos piti sisällään kiinteää suklaamoussen tapaista ihanan silkkistä täytettä jonka välissä oli kolme ohutta kerrosta suklaakakkua. Ulkokuori oli vadelmanmakuista jauhetta joka on tarttunut kiinni kiinteään mousseen. Päällä marsipaanista tehdyt koristeet vadelma ja kukkanen sekä ohut tummasuklaalevy ja lehtikultaa. Pohjana toimi hasselpähkinänmakuinen kaksikerroksinen mutta silti ohut neliönmuotoinen levy, jonka alempi osa oli pehmeää jotakin valkoista vähän muromaista mutta kiinteämpää ainetta. Ylempi oli hasselpähkinänmakuinen ja vähän rakeinen. Paras syömäni leivos ikinä ja maksoi 260 ruplaa eli n. 3,80 euroa.
Kuva: Minna Koskinen
Hotellilla ei kauaa ehtinyt olla ennen kuin oli aika lähteä kohti jokiristeilyä. Kaikki halukkaat saivat selostuksen englanniksi kuulokkeiden kautta kun taas muut saivat kuunnella venäjänkielistä opastusta veneen kaiuttimista.
Kuva: Minna Koskinen
Kierroksen aikana ilta pimeni ja rakennukset pääsivät kauniisti oikeuksiinsa ja valokuvattaviksi.
Kuva: Kamile Grigonyte
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Minna Koskinen
Risteilyn aikana oli mahdollista käydä hakemassa kupillinen glögiä lämmikkeeksi.
Iisakin kirkko ja vaskiratsastaja.
Risteilyn jälkeen osa meni syömään ravintolaan ja osa vietti aikaansa joko hotellilla tai kaupungilla. Olimme varanneet pöydän Mama na daache eli Äiti mökillä -nimisessä kauniissa ravintolassa ja saimme ihastella myös rauhoittavaa livemusiikkia akustisen kitaran soittajan ja laulajan toimesta.
Kuva: Karoliina Jaakola
Ravintola oli kodikkaasti sisustettu ja sitä koristi myös kaunis tekopuu, josta roikkui lyhtyjä ja valoja.
Kuva: Minna Koskinen
Palvelua saimme sekä englanniksi että venäjäksi, jotta kaikki ymmärsivät.
Tilattu ruoka oli hyvää, tosin vähän pienissä annoksissa, mutta silti riittävästi sillä päivällä olikin tullut jo syötyä enemmän kuin tarpeeksi. Suurin osa tilasi myös jälkiruuan ja vaikka ravintola oli selvästi tasokkaampi ja ruuat hyvin valmistettuja hintaa aterialle tuli vaivaiset alle 9 euroa.
Ruokailun jälkeen oli viimein aika palata hotellille rauhoittumaan ja itse päätin ensimmäistä kertaa kokeilla kylpyä, sillä kaikkien hotellihuoneet oli varustettu kylpyammeilla, jollaisessa en ole ennen vielä päässyt rentoutumaan.
Rankan päivän jälkeen ammeeseenkin olisi jo voinut nukahtaa.
Kaikki kuvat, joissa ei ole kuvaajan nimeä ovat Sandra Uotilan ottamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti