Viimeisen päivän aamun herätys oli uuvuttava, sillä kolme ohjelmantäyteistä päivää alkoivat jo painaa kurssilaisia. Huoneiden piti myöskin olla siivottu ja tavaroiden pakattuna kello kymmeneltä aamulla, jolloin huoneet piti luovuttaa. Matkatavarat varastoitiin hotellin tallehuoneeseen ja kurssin viimeinen ohjelmanumero -Iisakin kirkko- sai alkaa.
Kuva: Minna Koskinen
Puistossa oli mainio hetki napata yhteiskuva.
Kävelimme tuttuun tapaan Nevski Prospektia eteenpäin kunnes pääsimme Iisakin kirkon lähettyville. Opettajamme Merja kertoi Vaskiratsastajan ja pyhän Pietarin legendaa kun saavuimme patsaan kohdalle.
Kuva: Karoliina Jaakola
Iisakin kirkosta meille kertoivat Emmi ja Anne-Mari. Mieleen jäivät tietenkin kupolin kultaukseen käytettyjen kultakilojen määrä (100 kg), sekä sisäpuolen koristeluun käytetyn kullan määrä (jopa 400 kg). Kiinnostavaa oli kuulla myös että vasta tämä neljäs kerta rakentaa Iisakin kirkko onnistui ja esimerkiksi kolmas kirkko turmeltui huonosta maaperästä johtuen, jolloin perustukset vajosivat.
Kuva: Karoliina Jaakola
Sisäänpääsy Iisakin kirkkoon maksoi aikuisilta 250 ruplaa eli sen 3,70 euroa. On älyttömän hienoa, että tällaisia historiallisia ja upeasti koristeltuja paikkoja, joiden ylläpito maksaa vuosittain varmasti maltaita, voi päästä näkemään pikkurahalla. Tämä mahdollistaa esimerkiksi suurempienkin perheiden ja varsinkin turistien vierailun, jolloin jo pienet lapset pääsevät näkemään ja kuulemaan historiallisista tapahtumista sekä turistit saavat nähdä ja kuulla erilaisesta kulttuurista ja arkkitehtuurista.
Rahaa jää tällöin myös monen muun museon vierailuun, ruokailuun sekä ostoksien tekemiseen, jolloin nähtävää ja koettavaa on mahdollisimman paljon. Myös kielitaito ja kommunikointikyky kohentuvat huomattavasti sosiaalisen kanssakäymisen lisääntyessä.
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Karoliina Jaakola
Malakiittipylväät olivat upeat kultaisine kirjailuineen.
Pienoismallista on paremmin hahmotettavissa kirkon rakenteet.
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Karoliina Jaakola
Museossa saimme tyttöjen esitelmän lisäksi kierrellä rakennuksessa valokuvaten upeita yksityiskohtia lukuunottamatta yhtä alttaria, jossa valokuvaus oli kielletty. Siellä näimme muutaman venäläisen sotilaan rukoilevan apua Jumalalta. Tunnelma oli hyvin harras ja turistina tunsi olonsa jotenkin tungettelevaksi. Aivan kuin olisi häirinnyt hyvin henkilökohtaista hetkeä. Onneksi valokuvata ei saanut ja alttarin puolella olikin henkilökuntaan kuuluva nainen, joka kielsi kuvaamasta mikäli sellaista ilmeni.
Kiertelyn jälkeen halukkaat, jotka olivat ostaneet liput, pääsivät kiipeämään rappusia ylös Iisakin kirkon näköalatasanteelle, joka on Pietarin korkein. Vaikka rappuset olivat matalat ja jonkinlaista kuntoilutaustaakin oli, sai silti ottaa kunnolla happea ja ravistella jaloista happoja kun
pääsi ylös.
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Karoliina Jaakola
Näköala oli kuitenkin kaiken kiipeämisen arvoinen ja Pietarin rakennusten kattoja näkyi silmänkantamattomiin. Myös matkan aikana kierrettyjä reittejä ja rakennuksia oli hahmotettavissa patsaineen.
Kuva: Karoliina Jaakola
Kuva: Karoliina Jaakola
Kun monet valokuvat oli napattu ja koko tasanne kierretty oli aika kiivetä rappuset alas, mikä oli huomattavasti helpompaa. Onneksi, sillä kävelyä riitti vielä samalle päivälle.
Kaikki kurssilaiset saivat kierrellä vapaasti omia reittejään syömään, tekemään viimeisiä ostoksia ja bongaamaan tuliaisia. Suunnistimme ulkomuistista kohti Eremitaasia ja toivoimme osuvamme Nevski Prospektille jossain kohtaa matkan varrella. Kadut olivat hyvin samanlaisia ja oli aluksi hämmentävää, kun kortteleiden väleistä ei voinut tietää jatkoiko oikeaan suuntaan vai ei. Onneksi tuttu Nevski tuli kuitenkin vastaan ja lähdimme jatkamaan kadun viertä kohti hotellia pysähtyen eri putiikeissa.
Mukaan tuliasiksi tarttui mm. venäläistä suklaata sekä "zefireitä", jotka muistuttavat vähän suomessa myytäviä suukkoja.
Hotellilta lähdettiin yhdessä kohti Majakovskajan metroasemaa ja sieltä päädyttiin lähelle rautatieasemaa, jossa halutessaan sai vielä kiertää ympäristöä muiden odottaessa asemalla. Löysimme tuoreita leipomotuotteita myyvän putiikin ja ostimme itsellemme suolaista ja makeaa syötävää. Itse ostin kanatäytteisen sarven ja ilmeisesti jonkinlaisen venäläisen munkin "pyishkan" sekä suklaatäytesarven. Kaikki leivonnaiset sai ostettua ihan pikkurahalla. Rautatieaseman viereisestä marketista mukaan lähti vielä vähän pähkinäisen makuista suklaakuorrutteista "halvaa" ja siltikin vielä jäi ruplia jäljelle.
Junan valuutanvaihtaja ei ottanut vastaan kolikoita, joten niitä jäi jonkun verran muistoksi. Ruplan kurssi oli aika huono junassa, joten seuraavalla Venäjän reissulla pitää muistaa ennemmin käyttää rahat tai vaihtaa ne jo Venäjän puolella.
Parin kurssilaisen laukut tarkastettiin vielä junassa vaikka kaikki laukut oltiin jo läpivalaistu turvatarkastuksessa aseman puolella.
Niin oppilailla kuin opettajillakin oli havaittavissa väsymystä tapahtumarikkaan matkan jälkeen. Junamatka sujui leppoisissa merkeissä ja junanvaihtojen välissä osa kävi ostamassa jotain syötävää. Kotona reissusta saikin kertoa kuulijoiden kyllästymiseen asti.
Oikein rikastuttava ja kasvattava reissu niin kulttuurillisesti kuin kielellisestikin. Käytännön tilanteissa sai paljon harjoitusta ja samalla itsevarmuutta tulevia reissuja ajatellen. Itselleni ei jäänyt varmastikaan viimeiseksi Pietarin matkaksi. Tämä kaunis kaupunki on nähtävä muinakin vuodenaikoina!
Kuva: Kamile Grigonyte
Kiitokset vielä meidän sponsoreillemme!
Kaikki kuvat, joissa ei ole kuvaajan nimeä ovat Sandra Uotilan ottamia.
